Corrie ten Boomin popularisoima kudonta.
Kuulin tämän ihanan runon ensimmäisen kerran Corrien elämästä kertovassa dokumentissa. En tiedä kirjoittiko hän sen vai jakoiko hän sitä vain usein. Useimmissa löytämissäni lähteissä väitetään, että hän on runon kirjoittaja, mutta on viitteitä siitä, että hän vain jakoi sen, mutta ei tiennyt, kuka sen kirjoitti.
Hän näytti ihmisille kutomisen alapuolta, joka oli sotkuinen ja täynnä kaikenlaisia solmuja ja ristiin meneviä lankoja. Siitä ei voinut sanoa, mikä se oli tai nähdä edes vihjettä kappaleen todellisesta kauneudesta. Mutta kun hän käänsi sen ympäri, siinä oli ihana kruunu, joka oli kudottu kauniisti kaikista niistä alapuolen sotkuisista langoista. Me näemme usein vain alapuolen, mutta Jumala on kutojamestari, ja hän tekee elämästämme jotain kaunista, jos annamme hänen tehdä sen.
Kudonta
Minun elämäni on vain kudonta
Minun ja Jumalani välillä.
Minä en voi valita värejä
Hän kutoo tasaisesti.
Vielä Hän kutoo surua;
Ja minä typerässä ylpeydessäni
Unohdan, että Hän näkee yläpuolen
Ja minä alapuolen.
Ei ennen kuin kangaspuut hiljenee
Ja sukkulat lakkaavat lentämästä
Kun Jumala avaa kankaan
Ja paljastaa syyn.
Tummat langat ovat yhtä tarpeellisia
kutojan taitavassa kädessä
Kuin kulta- ja hopealangat
Hänen suunnittelemassaan kuviossa
Hän tietää, Hän rakastaa, Hän välittää;
Mitäkään tämä totuus ei voi hämärtää.
Hän antaa parasta niille
Jotka jättävät valinnan Hänen harteilleen.